tiistai 28. helmikuuta 2012

Brothers in Arms eli sukuko pahin?

Afro-amerikkalaisen musiikin (mihin suurin osa länsimaista populaarimusiikkia perustuu) historia on täynnä yhtyeitä joiden jäsenet ovat samaa perhettä. Country-musiikki periytyi usein lapsille: Carter Family on hyvä esimerkki.

Viisikymmentäluvun rock and roll- musiikin läpimurron aikaan listoilla olivat monet veljes- tai sisko ja veli-yhtyeet.  Tunnetuimpia Everly Brothers. Veljekset olivat suosituimpia aikansa  esiintyjiä, monet heidän levytyksistään saavuttivat Top Ten- aseman kaikkialla maalmassa.

Everly Bros. 



  Kuusikymmentäluvulla esimerkiksi käy  Isley Brothers soul-musiikissa, he levyttivät mm. alkuperäisen version Twist and Shout -kappaleesta.  Jackson Five oli alku Michael Jacksonin uralle. Myös  veli Jermain jatkoi soolouralla.  The Kinks, kahden veljeksen aloittama yhtye,  oli yksi "brittiläisen invaasion" tärkeimpiä yhtyeitä.
Rockin puolella yksi 60-luvun ja 70-luvun tärkeimpiä yhtyeitä oli myös amerikkalainen  Allman Brothers.
60-luvun suomalaisia veljesyhtyeitä oli  Eero ja Jussi & The Boys. Iskelmän maailmasta löytyivät  turkulaiset Matti ja Teppo ja veljekset Vetelistä eli Jouko ja Kosti.

Seitsemänkymmentäluvulla Suomi-rockin (ja popin) lippua piti korkealla veljestye Petri ja Pettersson Brass.


Seitsemänkymmentäluvun suurista nimistä maailmalla Creedence Clearwater Revival  oli kahden veljeksen yhtye. BeeGees, kolmen australialaisen veljeksen muodostama yhtye,   oli aloittanut jo 60-luvulla pop/rock -yhtyeenä mutta saavutti suurimmat menestyksensä 70-luvun disco-buumin aikana. Amerikkalainen Ramones taas ei oikeasti ollut veljesten yhtye, vaikka kaikki sen jäsenet käyttivät Ramone-pseudonyymiä.
 Carpenters (/Karen ja Richard  Carpenter, sisar ja veli) muodosti yhden pop-musiikin historian suosituimmista duoista. Karen Carpenter kuoli helmikuussa 1983, anoreksian seurauksena.

CCR

80-luvun
suuria nimiä olivat mm. soul-yhtyeet Pointer Sisters ja  Neville Brothers.


Pointer  Sisters

The Corrs on yhtye joka muodostuu kolmesta laulavasta ja soittavasta siskoksesta ja heidän veljestään. Musiikki sekoitus irlantilaista kansanmusiikkia ja rockia. Se on ollut suosittu 1990-luvulta saakka.

Corrs
Oasis on kahden veljeksen varaan perustuva  90-luvun britpop -yhtye. (Nimestä huolimatta kyse on rockista.)


Viime vuosien suosituimpiin rock-yhtyeisiin kuuluva Kings of Leon on kolmen veljeksen ja heidän serkkunsa muodostama amerikkalainen, melko perinteistä Southern  rockia soittava  yhtye.

Kings of Leon


60-luvulla useimmat yhtyeet aloittivat soittamalla ns. cover-version jo tunnetusta kappaleesta:  Näin etenkin Britanniassa.
Seuraava vaihe oli usein että yksi yhtyeen jäsen alkoi kirjoittaa omaa materiaalia.
Samalla katosi toisinaan  se alkuperäinen yhteishenki.

Laulun kirjoittaja oli tärkeämpi kuin muut jäsenet.  Näin kävi mm. Kinksien kohdalla.
Kinks ei enää esinny yhdessä. Siitä huolimatta että yhtye on yhä  yksi arvostetuimpia brittiyhtyeitä.Yhtyeen paluusta on olemassa jatkuvia huhuja. Suurin este sille  on että veljekset Ray Davies  (laulujen pääasiallinen kirjoittaja) ja veli  Dave Davies eivät ilmeisesti tule toimeen keskenään.


Allman Brothersin Duane Allman kuoli jo varhain moottoripyöräonnettomuudessa. Gregg Allman on yhä aktiivinen, ja julkaisi vuonna 2011 albumin nimeltä Low Country Blues, monien hiljaisten vuosien jälkeen.


CCR hajosi aikoinaan kun yhtyeen laulujen pääasiallinen kirjoittaja  John Fogerty kieltäytyi hyväksymästä muiden jäsenten sävellyksiä  yhtyeelle  kaupallisesti  epäonnistuneen  ja huonot arvostelut saaneen  Mardi Grass- albumin jälkeen.   (LP sisälsi myös  yhtyeen muiden jäsenten sävellyksiä.)  Yhtyeen toinen kitaristi oli hänen veljensä, Tom Fogerty. Tom Fogerty kuoli aidsiin vuonna 1990. John Fogerty konsertoi ja levyttää edelleen.


Varmasti monen veljesparin (tai siskoksen) haaveisiin on kautta aikain kuulunut halu aloittaa soittaminen yhteisessä bändissä. Ehkä soittimien hankinta, yhteiset treenit,  usein korvakuulolta opitut hittikappaleet ovat saaneet innostumaan. Sitten ensimmäiset keikat. "Fanit". Ja lopulta, levytyssopimus. Levytys. Ensimmäiset levyn  soitot radiossa! Juttu musiikkilehdessä! Taivas on auki! Ja joskus menestys jatkuu, joskus ei.

Menestys joka perustuu vain yhden jäsenen sävellyksiin voi ilmeisesti saada aikaan kateutta. Toisaalta, kappaleiden säveltäjä voi kokea että muut yhtyeen jäsenet ovat vain säestäjiä.  Joidenkin harvojen yhtyeiden jäsenet on mainittu kokonaisuudessa kappaleiden tekijöinä; tämä kertoo enemmän hyvästä yhteishengestä kuin mistään muusta.  Rolling Stonesien säveltäjäkaksikko on yleensä Jagger ja Richards, vaikka mm. yhtyeen entisen basistin  Bill Wymanin  mukaan usein muut jäsenet  ovat olleet aktiivisesti valmistelemassa kappaletta.  Joissakin tapauksissa kappaleen perusriffi on ollut Wymanin mukaan hänen ja rumpali Charlie Wattsin kehittämä, mihin Jagger ja Richard ovat lisänneet sanat ja osan melodiaa.  Se ei kuitenkaan näy levyillä, kuten ei myöskään  yhtyeen aikaisemman kitaristin Mick Taylorin osuus.
Monen muun yhtyeen kohdalla tietynlainen eriarvoisuus ja keskinäinen riitely lopulta on hajoittanut yhtyeen.

Suku on pahin, sanotaan.  Ehkä omalle veljelle/siskolle on helpompi sanoa "suorat sanat". Phil ja Don Everlyn välirikko johti toisen poistumiseen lavalta kesken konsertin, eivätkä veljekset tiettävästi tämän jälkeen olleet vuosikausiin puheväleissä, ja tapasivat vasta isänsä hautajaisissa. Vuosien tauon jälkeen miehet levyttivät jälleen yhdessä ja ovat (vaikka levyjä ei vuoden 1989 jälkeen tullutkaan) myös esiintyneet yhdessä viime vuosiin asti joko duona tai muiden artistien kanssa.

The Kinks-yhtyeen jäsenet eivät vuosiin mahtuneet edes samaan huoneeseen saati esiintymislavalle. Ray ja Dave Davies ovat jatkaneet soololevyjen tekemistä, ja tasaisin väliajoin on lehdistössä näkynyt uutisia reunionista.
Facebook-sivusto on antanut toiveita yhtyeen faneille toiveita uudesta tulemisesta.


Oasis hajosi vuonna 2009  monien myrskyisten vuosien jälkeen; veljekset Liam ja Gallagher eivät lopulta voineet jatkaa yhteisessä bändissä. Kitkeriä kommentteja on saatu kuulla ja lukea molemmilta.




Summa summarum: onko veljeksien/siskoksien yhtyeillä tulevaisuutta, vai tuhoaako menestys tai sen puute sen?
Esiin nostamani esimerkit eivät ole tieteellisesti ja/tai tilastolllisesti luotettava otos.  Niistä voi (jos haluaa) kuitenkin saada sen kuvan, että useimmissa tapauksissa perhe EI ole pahin vaan veljesten/sisarusten muodostama yhtye VOI toimia. Kaikki riippuu siitä miten yksilöt toimivat osana yhteisöä. Liian suuri ego ei ole koskaan helppo ympäröiville ihmisille.  Luovat, lahjakkaat ihmiset eivät  useinkaan  ole "helppoja" ihmisiä. Toisaalta, ei "nero" tai lahjakas ihminen välttämättä ole sama kuin  hullu ja/tai vaikea. Molemmista ihmistyypeistä varmasti löytyy riittävästi esimerkkejä.

Ristiriidat eivät aina ole este luovuudelle.  Halu miellyttää liikaa, olla aiheuttamatta vaikeuksia, voi myös sitä  olla.
All We Need is Love? No ei ehkä "all". Ehkä kärsivällisyys myös auttaa? Ja joissakin tapauksissa ehkä raha...










tiistai 14. helmikuuta 2012

Yksi on poissa. Jälleen.

Toisen kuolema on toisen leipä, sanoo vanha suomalainen sanonta. Muissakin kielissä ehkä  on vastaavanlainen .  Tänä päivänä se pätee ihan yhtä hyvin kuin ennenkin, merkitys joissakin tapauksissa on jopa suurempi.

Suomalaisen laulajan  ja/tai muusikon (miehen) vie yleensä viina: Irwin Goodman, Cisse Häkkinen, Albert Järvinen, Rauli "Badding" Somerjoki, Jamppa Tuominen, Kari Tapio. 


Whitney Houston
Rock-, pop- ja elokuvamaailmaan  on aina kuulunut  supertähtien tapa elää nopeasti ja kuolla varhain. Kyynikoiden mukaan paras mainostemppu onkin kuolla nuorena...

50-luvulla nuori lupaava filmitähti James Dean kuoli 24-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Vain lyhyt aika sen jälkeen kun hän oli esiintynyt tv:n tietoiskussa jossa varoiteltiin vauhdin vaaroista.
Lyhyt ura ja traaginen kuolema takasivat "kuolemattomuuden" ja kultin. Marilyn Monroe kuoli virallisesti unilääkkeiden yliannostukseen.  Tänä päivänä rikostutkimus voisi löytää erilaisen syyn.

Monet 50-luvun amerikkalaiset  rock and roll- laulajat kuolivat myös nuorina: lento-onnettomuus vei Buddy Hollyn, Richie Valensin ja Big Bopperin hengen. Buddy Hollyn kuoleman jälkeen julkaistu single It Doesn´t Matter Anymore nousi brittilistan ykköseksi. Kappaleen nimi oli sattumaa vai johdatusta?

Eddy Cochran kuoli auto-onnettomuudessa, jossa myös Gene Vincent loukkaantui vakavasti. Ennen kuolemaansa hän oli levyttänyt kappaleen Three Stars, Hollyn, Big Bopperin ja Valensin kunniaksi.
Kuinka ollakaan,  Cochranin kuoleman jälkeen julkaistu kappale jonka nimi oli sattuvasti Three Steps to Heaven toi laulajalle tämän ensimmäisen ja ainoan ykköshitin Britanniassa.

 Cochranin  perintö elää.  Summertime Blues ja C´mon Everybody on levytetty useita kertoja uudelleen.





60-luvulla huumeisin kuolivat mm- Rolling Stones-kitaristi Brian Jones ja Janis Joplin. Tosin Jonesin kuolema voi olla muutakin kuin juopuneen hukkuminen omaan uima-altaaseen. Poliisi ei koskaan ollut todella halukas selvittämään narkkarina tunnetun rockarin kuolemaa. Kuoleman jälkeen tähden asuma villa, A.A. Milnen entinen asunto, tyhjennettiin nopeasti kaikesta arvokkaasta varkaiden toimesta, eikä poliisi ollut illmeisesti kiinnostunut.


70-luvulla menehtyivät Jimi Hendrix ja Doors-yhtyeen laulusolisti Jim Morrison.  Syynä  jälleen huumeet. Sekä Hendrixin että Doorsin musiikkia myydään yhä jatkuvasti.

Ja tietysti Elvis Presley. Elvis tiettäväsi  "vihasi huumeita". Hän ei sietänyt kannabista polttavia hippejä eikä kovia aineita. Siitä huolimatta että jo Saksan armeija-aikana hän tottui käyttämään piristeitä, ilmeisesti amfetamiinia. Piristeiden ja rauhoittavien päivittäinen vuoronperäinen  sekä särkylääkkeiden yletön käyttä tappoi lopulta miehen. Mies meni nukkumaan klo viideltä aamulla, nousi iltapäivällä kahden-kolmen aikaan.  Elviksestä eronnut, karateopettajan vuoksi "kingin" hylännyt  Priscilla Presley on sittemmin myynyt entisen miehensä musiikkia enemmän kuin kuningas itse aikoinaan.
Elvis Presley on takuuvarma  tavaramerkki.
Elviksen viimeiseksi jäänyt albumi, heikosti menestynyt Moody Blue palasi kuoleman jälkeen listoille, ja  USA:ssa ykköseksi saakka.  Uudelleenjulkaisujen määrää pystyy tuskin kukaan laskemaan. Elviksen syntymäpäivä ja kuoleman vuosipäivä muistetaan kaikkialla maailmassa  joka vuosi. Eikä vähiten erilaisilla TV-kanavilla jotka  myyvät muutakin kuin musiikkia Elvis-faneille. Laulalan koti, Graceland on monille pyhiinvaelluspaikka.


Nixon  ja Elvis. Kuninkaasta tulee "federal agent-at-large in the Bureau of Narcotics  and Dangerous Drugs".








John Lennonin ampui sekopainen fani vuonna 1980. Bob Marley kuoli syöpään vuonna 1981 ja jätti jälkeensä reggae-perinnön  jonka tasoa kukaan ei ole voinut tavoittaa.
50-ja 60-lukujen rock/pop -laulaja, 70-luvulla folkrockin suuntaan siirtynyt Rick Nelson kuoli helikopterionnettomuudessa 1985. Huhujen mukaan koko yhtye oli polttanut hashista, ja myös lentäjä oli kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti pilvessä. Tämän ovat laulajan omaiset kiistäneet jyrkästi.


Viimeisimpiä uhreja loppumattomassa listassa ovat  Michael Jackson, Amy Winehouse ja Whitney Houston. Winehouselta julkaistiin kuoleman jälkeen ennenjulkaisematonta materiaalia, mikä varmasti kaikkien hänen faniensa mielestä oli oikein. Hänen toinen albuminsa mikä oli suurmenestys, nousi monien maiden listojen ykköseksi uudelleen kuoleman jälkeen.

Jo Elviksen kuoleman jälkeen kyseltiin läheisten ihmisten vastuusta. Presleyn lääkäri ei milloinkaan joutunut syytteeseen vaikka hän kirjoitti tähdelle surutta reseptejä. Jacksonin tapauksessa taas lääkäri tuomittiin oikeudessa.
Musiikkiteollisuudelta on turha odottaa vastuuta. Musiikkia tuotetaan ja myydään, eikä ala tietenkään halua "tappaa lypsävää lehmää", mutta joissakin tapauksissa, kuten esim. Elviksen, musiikin myynti on ollut suurempaa kuin koskaan tähden vielä eläessä.



Ilmeisesti jokin Best of / Greatest Hits-  kokoelma myös Whitney Houstonilta  nousee listojen kärkeen. Tätä kirjoittaessani näin jo ehkä onkin.  Entä sitten? Eikö tämä ole osoitus että laulaja on rakastettu, että hänen poismenonsa on tappio. Että häntä kunnioitetaan? Kaivataan?
Toki. Mutta ei se  osoita pelkästään tätä.
Kun päivä laulajan kuoleman jälkeen televisiossa mainostetaan puhelimen soittoääntä "I Will Always Love You" jonka nyt voit tilata  "soittamalla tähän numeroon"...onko se kunnioitusta? Ei,  vaan rahastusta.

Kymmenet, sadat, tuhannet (ihailijat) ovat osoittaneet kunnioitustaan internetissä . You-Tubeen on kuitenkin mielestäni turha laittaa uutta linkkiä. Eiköhän riitä kommentti jo olemassa olevaan videoon? Niitä kun riittää.


Suuri laulaja, suuri tähti ja persoonallisuus on poissa. R.I.P. Whitney!

**********************************************************************************
P.S. Kirjoitin ylläolevan tekstin 14.2. Jostakin syystä se jäi silloin julkaisematta.  Ainakaan se ei näy
blogilistassani.
**********************************************************************************

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Italialaiset kengät


Yksi viimeksi lukemistani romaaneista on ruotsalaisen Henning Mankellin kirja Italialaiset kengät.  Kirjoitin blogissani joskus hänen kirjastaan Nimeltään Tea-Bag. Se oli ensitutustumiseni tähän kirjailijaan, ja se iski,  ei ehkä kuin miljoona volttia, kuten sanonta kuuluu mutta toista suosittua sanontaa käyttäen: osui ja upposi.


Sen jälkeen olen lukenut useita kirjailijan kirjoja, joissa päähenkilö on Kurt Wallander.
 Wallander on komisario ruotsalaisessa pikkukaupungissa. Hän on  eronnut vaimostaan, vieraantunut tyttärestään, laiminlyö terveyttään. Tuntee itsensä yksinïseksi ja turhautuneeksi. Omasta mielestään Wallander ei ole taipuvainen filosofointeihin, vaan käytännön ihminen. Esimerkiksi ns. elämän tarkoitus tai muut suuret asiat eivät häntä kiinnosta, hänen omasta mielestään.  Siitä huolimatta että hän tuntuu pohtivan mm. ihmissuhteita, yhteiskunnan muutosta. Ruotsi, kerran turvallinen "kansankoti" tuntuu olevan matkalla johonkin tuntemattomaan, missä vanha idylli turvatusta, rauhallisesta elämästä on kadonnut, luultavasti iäksi.


Henning Mankell

Italialaiset kengät kuuluu kirjailijan tuotannossa  kategoriaan "muut romaanit", Pääosassa ei ole komisario Wallander, vaan työelämästä jo pois jäänyt, ikääntyvä  entinen kirurgi Frederik Welin.  Hän on tehnyt urallaan  kohtalokkaan virheen, mistä hän on saanut virallisen huomautuksen. Vaikka myöntääkin ansainneensa sen, hän ei halunnut jatkaa. Sen sijaan hän vetäytyi yksinäisyyteen, saarelle missä elää käytännössä erakkona. Mitään ei tapahdu. Aika tuntuu pysähtyneen.  Koira ja kissa, ja muutaman kerran viikossa tuleva posti ovat ainoa sisältö elämässä, Masokismia lähentelevän  talvisen avantouinnin lisäksi. Posti tulee pari kertaa viikossa, mutta hän saa vain virallista postia, sitäkin harvoin.

Ammatillinen virhe ei ole ainoa menneisyyden painolasti. Mies on aikanaan paennut tilannetta missä hänen täytyi päättää, halusiko hän sitoutua elämään nuoruuden rakastettunsa kanssa. Hän pakenee. Raukkamaisesti, sanomatta edes hyvästiä.

Nyt, kun hän on  jo vanha, mies joutuu punnitsemaan uudelleen elämänsä valinnat. Vastaamaan siitä, ettei halunnut koskaan todella ottaa vastuuta elämästään.  Vuosien tapahtumattomuuden sijaan tulee vuosi joka muuttaa koko hänen elämänsä. Mikään ei sen jälkeen ole entisellään.

En halua paljastaa enempää juonesta. Onnellista loppua ei ole. Ei oikeassa(kaan) elämässä ole Onnellista Loppua. Entinen kirurgi Welin löytää kuitenkin jotakin mikä pitää hänet kiinni elämässä.  Vaikka terveys tuntuukin olevan menossa huonompaan suuntaan.  Loppu kirjasta jää avoimeksi: vain Hollywood-elokuvien perhe-eloluvat loppuvat onnelliseen suudelmaan.  Kuitenkin, turhautunut, pettynyt, todellisuutta ja vastuuta paennut päähenkilö tuntuu löytävän lopulta jonkinlaisen tasapainon.  Löytämällä ihmisen jonka hän luuli jo kadottaneensa, ja toisen jota hän ei koskaan tiennyt  edes olevan olemassa.

Henning Mankell on luonut maineensa ja suosionsa jännityskirjailijana.Tuo nimitys on "jännityskirjailija" on tavallaan halventava.  Jälleen kerran Mankell  osoittaa lahjansa psykologisesti oivaltavana, tarkkanäköisenä ihmistuntijana.


Ostin tämän kirjan perustuen kirjailijan nimeen. En  pettynyt.  En  usko että kukaan tämän kirjan lukija pettyy/pettyi. Suosittelen lämpimästi, niillekin jotka ovat Kurt Wallander -faneja.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Sanomalehti, paikallislehti, kaupunkilehti, ilmaisjakelulehti....

Kun vielä elin pienellä paikkakunnalla Pohjois-Hämeessä (nykyisin kai sitä kutsutaan Koillis-Pirkaksi),  siellä ilmestyi ns. ilmaisjakelulehti nimeltä Paikkakuntalainen. Alkuun siinä oli jopa "artikkeleita" : Kun oli talvi, lehti mm. kertoi kuinka tärkeätä oli  hankkia lumilinko. Kuinka ollakaan, samassa lehdessä oli ilmoitus lumilingosta, joka, tietysti, oli tarjoushintaan
 Tietyssä supermarketissa.
Samoin lehdessä oli osa missä kerrottiin yrteistä, vaihtoehtolääkinnästä ym.
Armin Luontaistuotepalsta taisi olla nimenä. Tarviiko sanoa että paikka mistä näitä tuotteita löytyi, oli toisaalla, ilmoituksessa? Ja supermarket oli sama...eli sen  saman Armin supermarket.


Pian lehden ainoa toimittaja ilmeisesti kyllästyi väsäämään juttuja, ja sen jälkeen kokosi pelkät mainokset.
Sama "lehti" näyttäisi olevan olemassa edelleen, nyt myös tietysti nettiversiona,.http://www.paikkakuntalainen.fi/index.php?k=6937.
 Jossakin jutussa lehden julkaisija ja ilmeisesti ainoa toimittaja  kertoi haluavansa kerätä tarpeeksi rahaa että voi vetäytyä eläkkeelle hyvissä ajoin.  Toivottavasti onnistui, ehkä elää nykyisin  Espanjan auringon alla?

Espanjassa ilmestyy myös  monia ilmaisjakelu- tai kaupunkilehtiä.
Tyypillistä niille on että informaatiota (uutinen) ja mainosta usein on vaikea tai jopa mahdoton  erottaa toisistaan. Aivan samoin kuin siellä Suomessa.Tekstimainonta rehottaa.  Kun lehti esim. kertoo tietystä ravintolasta, on arikkeli aina positiivinen,paikan mainos kun  halutaan samaan numeroon ja vielä vastakin. "Kenen leipää syöt," etc.

Espanjan suurimmat lehdet ovat urheilulehtiä. Ihmiset eivät yleensä tilaa lehtiä, oli sitten kysymys sanoma- tai aikakauslehdestä. Ylipäänsä, valitettavasti,  ihmiset jotka elävät Cervantesin kotimaassa, eivät ole mitään himolukijoita.



Onko sitten jotakin merkitystä sillä että ns. ilmaislehdet yhä enemmän valtaavat tilaa tilattavilta, "oikeilta" lehdiltä? Eikö ole vain oikein että ihmiset saavat lukemisensa ilmaiseksi ja lehden kustantamisen maksavat mainostajat?  Miksipä ei. Mutta asia ei ole näin yksinkertainen.  Esimerkiksi Espanjassa ilmestyvät englanninkieliset ja suomalaiset kaupunkilehdet ovat selkeästi oikeistolaisia.  Voisiko muutenkaan olla? Nehän elävät mainoksilla. Yrittäjyyttä kannustetaan, firmoja mainostetaan surutta. Partido Popular eli Kansanpuolue saa huomiota ja uutisointi on aina painottunut tukemaan tätä oikeistopuoluetta.

Toinen asia, ja   vähintään yhtä vakava, on se että näiden lehtien toimituksellinen taso on usein   luvalla sanoen (?) surkea. Erityisesti suomalaisten ilmaisjakelulehtien kielellinen taso on mielestäni  ajoittain  uskomattoman huono. "Toimittajien" tausta on usein  ilmeisesti  lähinnä  kaupallinen. Toki ihan "oikeitakin" toimittajia on  ilmeisesti joukossa.   Haluan huomauttaa tässä (eikä minulla ole mitään sidoksia kyseiseen kustantajaan) ettei tämä koske Ole-kustannus-yhtiötä. He ovat olleet rannikolla pitkään, ja heidän työnsä ansaitsee täyden arvostuksen. Lehdet (Olé -aikakausehti ja Suomalainen Espanjassa -sanomalehti) ovat ammattimaisesti toimitettuja ja luotettavia.

Joka kuukausi, joka viikko lueskelen useita ilmaisjakelulehtiä.  Sekä suomeksi, että (enimmäkseen) englanniksi, viime mainittuja  kun ilmestyy täällä  useita viikoittain.
Niistä löytyy sekä uutisia että uskomaton määrä kolumneja.
Ehkä minäkin haluaisin olla yksi niistä  kolumnisteista joille jopa maksetaan kirjoituksistaan?  Ovatko  pihlajanmarjat happamia? Blogista  kun ei kukaan maksa. Mainoksista huolimatta.( Käytännössä ilmeisesti vain julkkikset, poliitikot ym. yltävät lukijamääriin joka takaa blogille  mainostuloja )  Mutta, ainakin sitten tiedän etten sitä edes ansaitse.  Ja jos kirjoitusten taso ratkaisisi, eivät monet kaupunkilehtien "kolumnistitkaan".

Sana on vapaa. Hyvä niin. Bloggaria ei ainkaan kukaan ilmoittaja rajoita. Joten, ehkä jatkan. Ehkä en. Aika näyttää. Taitaa mahdollisuus olla fifty-sixty....



Aika rajuja juttuja maailmassa tapahtuu...ehkä  niistä sitten vaikka seuraavalla kerralla...?


Bates Motel